Sabaton – 2000-luvun Iron Maiden?

Sabaton on Ruotsin Falunissa vuonna 1999 perustettu heviyhtye. Minä en tiennyt heistä tai heidän musiikista tuonkaan vertaa vielä kaksi viikkoa sitten. Minulla oli kyllä mielikuva örisevistä vanhoista äijistä ja biiseistä, joissa ei ole melodiaa tahi varsinaisia sanoja. Sitten pistin sattumalta Spotifyssä soimaan muutaman heidän eniten soitetuista biiseistä ja kappas perskuules (lat.), sehän oli siedettävää. Ei muuta kun kirjaston sivuille selaamaan tarjontaa: yhdeksän eri Sabatonin CD:tä lainattavissa. Ei muuta kun kaikki varaukseen lähikirjastoon.

Se on muuten hienoa, kun tuo varaaminen/tilaaminen lähikirjastoon on Oulussa nykyään ilmaista. Aikoinaan se maksoi euron per varaus ja mulla taisi yhtenä vuonna olla toista tuhatta varausta… Saapuivatkin kaikki jo seuraavana päivänä.

Siuh ja huis ja kohta musiikkikokoelmastani löytyikin 121 Sabatonin biisiä, kun niitä aiemmin oli tasan nolla. Kuuntelin albumit vanhaan tyyliin, eli aloitetaan ensimmäisestä biisistä ja lopetetaan viimeiseen. Kuuntelin ensin uusimman (2019) albumin ja työskentelin siitä muutaman päivän aikana taaksepäin siten, että juuri tätä kirjoittaessa soi vuonna 2010 julkaistu Coat of arms, joka on nyt siis viides kuuntelemani Sabaton-albumi.

Koska minulla on tapana pisteyttää biisit Media Centerissä kuuntelun yhteydessä (jos muistan), niin voin ihan statistiikkaan nojautuen todeta, että Sabatonin albumit heikkenevät koko ajan kauemmas menneisyyteen mentäessä. Ainakin kun vuodesta 2019 siirrytään vuotta 2010 kohti. Tosin toinen omista suosikkibiiseistäni löytyy debyyttialbumilta. Tämähän kertoo lyhyellä miehen logiikalla sen, että bändi kehittyy koko ajan biisienteossa. Maltan tuskin odottaa seuraavaa albumia!

Sabatonin biisit kertovat sodasta, taisteluista, sotilashenkilöistä tai muusta militariaan ja sota-aikaan liittyvästä. Tässä joitakin biisien nimiä eri albumeilta: The final solution, Wehrmacht, Killing ground, Soldier of 3 armies, The last battle, The red baron, Fields of Verdun jne. Naapurirakkautta osoitetaan hienosti biiseissä Talvisota (joka lauletaan englanniksi) ja Soldier of 3 armies, joka kertoo suomalaisesta kapteeni Lauri Törnistä (myöhemmin Larry Thorne), joka taisteli kapteenin arvossa Suomen, Saksan ja USA:n armeijoissa (Vietnamin sota). Suomessa Törni kuitenkin menetti sotilasarvonsa, koska hänen katsottiin liittyneen Saksan armeijaan siinä vaiheessa kun Suomi ja Saksa kävivät keskenään Lapin sotaa.

Jottei tämä mene ihan historian oppitunnuksi, niin laitetaanpas tähän tarjolle yksi mielestäni hieman keveämpi Sabatonin biisi, jossa väittäisin olevan melkein jo discomusan vivahdetta (vrt. Mustaschin I hate to dance):

Otsikon kysymyksen/väittämän muuten heitti ilmoille kaveri, joka kehui bändiä. Suhtauduin väittämään suurella varauksella, koska olen aiemmin nähnyt runsaasti hänen jakamia musiikkividoita… ja kuunneltuani nyt viisi Sabatonin uusinta albumia täytyy sanoa, että vertaus ontuu yhtä paljon kuin yksijalkainen merimies perseet olalla. Yhteistä on se, että kummankaan bändin musiikki ei ole sieltä raskaimmasta päästä. Itse pidän Maidenin musiikkia selväsi melodisempana (kevyempänä) kun taas Sabatonin musiikissa sekä sanoituksia että yleissoundia peittää sellainen raskas rankkuus, joka alkaa jo yhden levyn jälkeen painamaan mieltäkin matalammaksi.

Sabatonilla näyttää maaliskuu 2020 menevänkin Venäjällä 17 keikan merkeissä. Suomea keikkakalenterissa ei näy. Siksipä suosittelen pahimpaan puutostilaan kuuntelemaan ainakin seuraavat biisit:

82nd all the way (albumilta The great war, 2019)
Devil dogs (The great war, 2019)
The last stand (The last stand, 2016)
The last battle (The last stand, 2016)
To hell and back (Heroes, 2016)
Primo Victoria (Primo Victoria, 2004)

Vastaa