Punk – Jotain muuta kuin se heinikossa vaaniva verenimijä

Punk oli kuulemma elämäntapa, ei vain musiikkityyli. Elämäntapaan kuului vastustus about kaikkea kohtaan, varsinkin vallanpitäjiä ja sääntöjä. Tietyllä tavalla ihailen tuollaista ajattelumaailmaa ja jopa kannustan siihen (toisinaan ja joissakin asioissa), mutta kyllähän sen jokainen täyspäinen tajuaa, ettei maailma oikeasti toimisi, jos kaikki vaan vastustaisivat kaikkea. Populaatio kuolisi nälkään. Siksi punk kuoli, mäkkärin vetovoima oli liian suuri.

Kirjoitin tuossa punkista menneessä aikamuodossa, koska vaikka punk ei koskaan ollut mikään valtavirtamentaliteetti, niin nykyään sitä näkee tai kuulee vielä vähemmän. Ja jos sattuukin näkemään jonkun punkkarivetimiin pukeutuneen, hän kuuntelee todennäköisesti nappikuulokkeistaan Justin Bieberin uusinta julkaisua. Punk is so dead. Se eli 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuvuosiin.

Eli mitä järkeä on kirjoittaa edes artikkelia kuolleesta ideologiasta? Ei mitään, kirjoitanpa kuitenkin. En ideologian vuoksi vaan musiikin vuoksi. On pääsääntöisesti todella vaikea rajata punk-musiikki omaksi genrekseen, varsinkin nykypäivänä, jolloin jokainen genre on vielä jaoteltu alalajeihin. Green Day aloitti lupaavana punk-bändinä vuonna 1987, mutta on monien (ammattimaisten levykriitikoiden) mielestä muuttunut mainstream (valtavirta) -bändiksi. Apulanta on minusta kotimaisessa musiikkimaailmassa lähimpänä punkkia. Minusta sekä GD:n, että Apiksen biiseissä on vielä punkkia(kin), mutta hei, täytyy punkkarinkin olla sen verran kapitalisti, että elää tuotoksillaan.

Olen melko varma, että maailmalla ja Suomessa on vielä ihan aitoja punk-bändejäkin, mutta mitä iloa niistä on kenellekään, jos heidän tuotoksiaan ei kuule kuin naapurin asukas, joka valittaa viereisestä autotallista tulevasta metelistä suoraan poliisille? Sitä paitsi punk sekoittuu nykyään liian helposti muihin ääriliikkeisiin, joissa vastustetaan mitä milloinkin, että aito punk jää natsismin, fasismin ja muun hihhulismin varjoon ilman omaa syytään.

Listaan tähän alle kymmenen minun korvaani miellyttävää punkkibiisiä (sellaisena kuin minä ne ymmärrän) kuunneltavaksesi. Ramones ja Sex Pistols olivat punkin ruumiillistumia, joten molemmilta on listattu kaksi biisiä. Kaikki biisit löytyvät myös Jarkon Jukeboxi -soittolistalta Spotifystä.

Green Day – Basket case (1994)
Tämä biisi toi Green Dayn valokeilaan.

 

Sex Pistols – Bodies (1977)
Yhtye julkaisi urallaan ainoastaan yhden albumin, Never mind the bollocks, mutta jäi sillä ikuisesti punk-historiaan.

 

Sham 69 – If the kids are united (1978)
Mahtava yhteislaulubiisi!

 

Toy Dolls – Nellie the elephant (1982)

 

Ramones – Blitzkrieg bop (1976)

 

Dead Boys – Ain’t it fun (1978)

 

Fear – I don’t care about you (1982)

 

Ramones – I don’t wanna grow up (1995)

 

Sex Pistols – Pretty vacant (1977)

 

Jorma Koskisen Hittiparaati – Isi oli kiljupunkkari (2012)
Okei, tämä on valittu listalle osittain pilke silmäkulmassa, mutta onhan sanoituksessakin ihan selvää punkkia, musiikkityylistä puhumattakaan. Hyvä teemaan sopiva biisi joka tapauksessa.

Jäikö jotain merkittävää puuttumaan listalta? Vastaa kommenteissa.

Vastaa