Levyarvostelu: Volbeat – Seal the deal & let’s boogie (2016)

Innostuneena siitä, että tanskalainen (75%*) Volbeat tulee heinäkuun lopulla Oulun Qstockin pääesiintyjäksi päättämään kaksipäiväiset musiikkikarkelot, päätin ottaa arvioitavaksi tämän itselleni tutuimman Volbeat-albumin. Qstockiin on tietenkin vaimon kanssa liput jo hankittu molemmille festaripäiville, joten saa nähdä miten vanhat jaksaa heilua. Molemmille päiville näyttäisi riittävän kiinnostavaa nähtävää ja kuultavaa. Kumpikaan meistä ei ole aiemmin ollut Qstockissa tahi Volbeatia näkemässä muuallakaan. Itse festarista tulee toki erillinen raportti sitten heinäkuun lopulla tai elokuun alussa.

*) Volbeatin kitaristi Rob Caggliano, joka ennen vuotta 2013 soitti mm. maineikkaassa thrash metal -bändissä Anthrax, on amerikkalainen, vaikka nimi toki antaa syytä epäillä italialaisia sukujuuria.

Seal the deal & let’s boogie on Volbeatin pian 20-vuotisen historian kuudes albumi. Se sisältää kaksi cover-biisiä ja kahdessa biisissä on vierailevia laulajia mukana. Toinen vierailija laulaa tanskaksi ja toinen kanadaa intialaisittain. Bändihän tunnetaan erityisesti siitä, että sen tyylistä löytyy rockabillyä, heviä, rockia ja ties mitä kaikkia musiikkityylejä. Laulaja Michael Poulsen, joka on bändin pääasiallinen biisintekijä, on omien sanojensa mukaan saanut vaikutteita mm. Elvikseltä, Fats Dominolta, Jerry Lee Lewisilta, Johnny Cashiltä, Little Richardilta ja Shakin’ Stevensiltä.

En muista milloin ensi kertaa kuulin Volbeatin musiikkia, mutta on siitä varmaan yli kymmenen vuotta vierähtänyt. En kuitenkaan nähnyt bändiä, tai varsinkaan sen laulajaa, edes kuvissa ennen kuin viime vuonna. Kuvittele järkytykseni, kun levyllä niin matalia ja voimakkaita ääniä päästävä mies paljastuikin rimppakinttuiseksi, taviksen näköiseksi skandinaaviksi. Odotin jotain ihan muuta.

Volbeat - Seal the deal & let's boogie

1. The Devil’s Bleeding Crown
Tuo laulaja Poulsenin ääni on sitten yhenlainen. Se on voimakas ja sillä tuntuu pystyvän tekemään vaikka ja mitä, kuten tämä biisi hyvin osoittaa. Rumpukomppi on biisissä melko voimakas, kun tuplabasarit jyskyttää pitkiä pätkiä mm. kitarasoolon taustalla. “The devils spawn no longer breads“? Paholaisen kutu ei enää sikiä? No, nää on tanskalaisia. 5/5

2. Marie Laveau
Ilman mielenkiintoista kertosäettä tämä biisi ei olisi mitään muuta kuin täytettä levylle. Vaikka minulla ei ole hajuakaan siitä mitä biisi käsittelee, niin tämä on ihan kuunneltava teos. 4/5

3. For Evigt
Albumin eniten radiosoittoa saanut biisi lienee tässä. Ja hyvä biisi onkin. Tykkään melodian lisäksi kovasti laulajan pienestä värinästä äänessä väheksymättä mitenkään sitä pohjoismaalaista ylpeyttä, jonka biisiin kertosäkeisiin tuo tanskaksi laulava (“yllättäen” tanskalainen) iskelmä-/kansanlaulu-/rocklaulaja Johan Olsen. 5/5

4. The Gates of Babylon
Sana “the” biisin nimessä erottaa tämän legendaarisesta Rainbow-biisistä. No onhan tässä vähän jotain muutakin erilaista toki. Tämänkin biisin pelastaa Poulsonin lauluääni, sillä nuo itämaisiksi ääniksi tarkoitetut kitaraujellukset ainakin lähinnä ärsyttävät. 4/5

5. Let It Burn
Jälleen yksi biisi, joka ei olisi paljon mitään ilman laulaja Poulsenin monipuolista ja suoraan sanottuna kaunista ääntä. Biisi on hidastempoinen ja kitarasoolokin varsin välimallin villahousumainen. Lakkaakohan Poulsenin lauluääni joskus kiehtomasta? Mitä silloin tapahtuu Volbeatin suosiolle? 4/5

6. Black Rose
Kanadalainen, intialaisen isän omaava Rishi James Ganjoo on päässyt laulamaan tälle Volbeatin biisille. Rishin joku saattaa tuntea myös nimellä Danko Jones. Biisi on aikalailla perusrokkia, mutta sen nostaa uudelle tasolle laulajan (Poulsenin) lauluääni, joka välillä muistuttaa jodlausta. 5/5

7. Rebound
Punk-vivahteita voimallisesti esiin tuova biisi osoittautui suureksi yllätyksekseni coveriksi. Alkuperäinen esittäjä, vuonna 2000 perustettu amerikkalainen punk-bändi Teenage Bottlerocket julkaisi biisin vuonna 2003. Minulla aina pistää hyvällä tavalla korvaan lyriikoiden lause “Did you have to give your boyfriend all my letters? I didn’t know he was 6′ 8″“. Tämä 6 jalkaa ja 8 tuumaa korkea kaveri (203 cm) sitten tunki laulajan pukukaappiin. 5/5

8. Mary Jane Kelly
Biisin alku on jokseenkin sekava, mutta kun se pääsee käyntiin, on tämä biisi ja eritoten laulun kulku mieluisaa kuultavaa. En tarkoita nyt ainoastaan laulajan ääntä, vaan sitä miten laulu soljuu. 5/5

9. Goodbye Forever
Tämä biisi nappaa otteeseensa heti introsta lähtien. Biisi on tempoltaa rauhallinen, mutta ihan huipuksi tämän nostaa taustalle jätetty kitarariffi, joka soi kun kertsi lähtee käyntiin. En pysty olemaan keskittymättä siihen ja siitä täytyy kyllä antaa kitaristille täydet pojot. Juuri tällaiset pienet yksityiskohdat nostavat monesti hyvän biisin huipuksi. 5/5

10. Seal the Deal
Levyn nimikkobiisi on vauhdikas, mutta jokseenkin monotoninen ränttätänttä. Kertsi lauletaan kuitenkin eri tahdissa kuin muut kohdat ja tällainen tahdinvaihteluhan voi monesti olla mielenkiintoista. Ainakin nyt. 4/5

11. Battleship Chains
Tämä biisi on minulle entuudestaan tuttu alkuperäisen esittäjän, The Georgia Satellitesin esittämänä. Kovin mullistavaa, tai oikeastaan minkäänlaista muokkausta Volbeat ei ole biisille tehnyt, mutta ehkä riittääkin, että tämä 30 vuotta ennen Volbeatia alunperin julkaistu biisi pääsee takaisin parrasvaloihin. Tämä on sellainen kevyt ja puolireipastahtinen hilipatipippan-biisi. Mulla tulee tästä biisistä aina Irlanti mieleen jostakin syystä. 4/5

12. You Will Know
Tässä biisissä on aavistuksen verran täytebiisin tuntua, mutta biisin sävelkulku on sellainen mukavan kepeä, hyvän mielen tulleessaan tuova. Tätä voi kesällä kuunnella mökkilaiturilla ilman että jalan välttämättä tarvitsee vispata lainkaan. 4/5

13. The Loa’s Crossroad
Biisi käynnistyy ja odotan tietyntyylistä biisiä, mutta sitten, ennen käynnistymistään biisi muuttuukin toisenlaiseksi. Tämäkin kestää vain kertsiin asti, jolloin tyyli taas muuttuu. Eipähän ainakaan pääse tylsistymään. Säkkipillisoolo biisin loppupuolella tuo vielä lisää uusia ulottuvuuksia ja ajoittainen tuplabasarien jytke johdattaa tätä huippubiisiä rytinällä eteenpäin. 5/5

Kun biisien arvosanoista lasketaan keskiarvo, muodostuu koko albumin arvosanaksi 4.54 joka oikeuttaa peräti toiseen sijaan vastikään muodostamallani studioalbumilistalla. Olen hieman yllättynyt näinkin korkeasta keskiarvosta, mutta matematiikka ei valehtele. Näissä Volbeatin biiseissä on aika yleisesti sitä “ei ihan huippu, mutta melkein” -fiilistä. Tulisipa jo heinäkuu, Qstock ja Volbeat.

Albumin parhaat biisit löytyvät Jarkon Jukeboxi -soittolistalta Spotifystä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*