Levyarvostelu: Mustasch – Killing it for life (2019)

Killing it for life on vuonna 1998 perustetun ruotsalaisen (göteborgilaisen) Mustaschin kymmenes studioalbumi, joka julkaistiin marraskuussa 2019. Olen ollut bändin fani jo pitkään ja olen nähnyt bändin esiintyvän livenä kolmesti kotikaupungissani Oulussa. Keikoilla olen pistänyt merkille mm. sen, että laulaja Ralf pitää suomalaisesta Jaloviinasta ja hyvänä korvikkeena toimii Jack Daniels -viski, joka ennen muinoin toimi bändin sponsorinakin. Tulen ehdottomasti käymään bändin tulevatkin Oulun keikat. Kahden keikan yhteydessä olen myös jutustellut bändin jäsenten kanssa ruotsiksi ja saanut pintapuolisen kuvan siitä, millaisia ovat tyyppeinä lavan ulkopuolella. Siellä on ainakin kaksi lupsakkaa tyyppiä (David ja Stam) ja yksi AD-HD -tapaus. Arvannet kuka.

Vaikka fani olenkin, täytyy valitettavasti todeta, että bändi ei ainakaan vielä ole julkaissut ainuttakaan albumikokonaisuutta, joka olisi minulta saanut 3,60 / 5 parempaa kokonaisarvosanaa. Tuotannosta löytyy ennen tätä albumia yhdeksän 5 / 5 biisiä ja 16 kipaletta 4 / 5 biisiä. Kaikki ei siis ole kultaa, mikä raskaasti jytisee. Raskasta rokkiahan tämä Mustaschin musiikki on, mutta itse en luokittelisi bändiä heviyhtyeeksi. Bändin jäsenet ovat myös osoittaneet omaavansa huumorintajua, josta YouTube-esimerkki artikkelin lopussa.

Mustasch - Killing it for life

1. Where Angels Fear To Tread
Aloitusraita alkaa pitkällä sisäänfeidaavalla introlla, jossa simppeli kitarariffi ja mahtavat bassorummut. Hieno aloitus albumille! Nyt jytisee, jos kaiuttimesi siihen kykenevät. Yhtäkkiä intro loppuu kuin seinään ja laulu lähtee käyntiin. Hetkellisesti tuntuu kuin biisi olisi vaihtunut toiseksi, mutta mitä lähemmäksi kertsiä päästään, palautuu soitanta alkulähteille. Biisi on todella voimakas ja odotan kuulevani tämän livenä mahdollisimman pian. Jos jotain negatiivista olisi pakko sanoa, niin onhan tämä hieman monotoninen. 4/5

2. Ransacker
Intron kitarasta tulee mieleen Judas Priestin Turbo lover -biisissä käytetty sähköisen terävä kitarasoundi. Biisi käynnistyy mukavan reippaasti ja herättää toiveita. Biisi osoittautuu yllättävän melodiseksi ja onkin siinä mielessä piristysruiske Mustaschin tuotannossa. Sävelkulku vaihtelee säilyttäen kuitenkin sen, mistä bändi on tunnettu: “raskasmetalli” (Ralf viljelee tätä termiä Suomen keikoilla). Hitto, tää biisi menee ihon alle! 5/5

3. Before A Grave
Puoliminuuttisen “enkelikuoron” (karvaisia ukkoja) säestämänä siirrytään slovariin, jossa Ralf laulaa ainoastaan akustisen kitaran säestämänä. No mutta hupsista, 1:15 tienoilla nuo ihanat bassorummut hyppäävät mukaan kertsin ajaksi vaimentuen hieman värssyn (verse) ajaksi. Tämä biisi yllättää positiivisesti olemalla samalla balladimainen ja raskas. Tykkään! 5/5

4. Freddie Mercury
Kirkkourkuintro (erästä tuttua ruotsalaista iskelmää mukaillen) johdattaa biisin ylistyslauluun, jonka bändi on tehnyt edesmenneelle idolilleen, Queen-yhtyeen värikkäälle keulahahmolle. Laulun sanoissa Ralf kertoo suoraan, että Freddie oli syy miksi hän itse ryhtyi laulajaksi. Biisi on raskas ja hidas, kuten monet muutkin Mustaschin biisit. Kertosäkeen melodia kuulostaa iloiselta ja tasapainottaa biisiä. Biisi myös päättyy kirkkourkujen soitantaan bassorumpujen hakatessa. 4/5

5. Go To Hell
Alkusoinnut ovat suoraan kuin 1980-luvun kauhuelokuvista. Hitaasti mutta varmasti biisi käynnistyy pysyen instrumentaalina aina 1:40 saakka. Eikä itse asiassa sen jälkeenkään kuulla muita sanoja kuin biisin nimi toistettuna useamman kerran juuri ennen viulusooloa (luit oikein). Biisi on mahtipontinen kokonaisuus. Tulee mieleen, että onkohan tämä biisi tehty siksi, että Ralf voi keikoillakin pitää viiden minuutin hengähdystauon? Tämän arvosanaa pitää kyllä pohdiskella… ja uusintakuuntelun jälkeen se on 3/5, koska tämä jää vähän itseään toistavan tylsäksi.

6. Blood In Blood Out
Tämä biisi taidettiin julkaista albumin ensimmäisenä singlenä. Onhan tässä hieman sellaista keikkalaulatuksen tunnelmaa, mutta biisistä jää päälimmäisenä mieleen vain voimakkaat tuplabasarit alussa ja kertosäkeen taustalla. 3/5

7. What Is Wrong
Mitä hittoa!? Introssa ja myöhemminkin biisissä soi discobasso ja tarkemmin sanottunahan tuo on ihan selvästi lainattu ruotsalaisen Lena Philipssonin hitistä Lena anthem. Onko tässä nyt yritetty matkia discoisuudessa henkilökohtaista suosikkibiisiäni I hate to dance, jota en vielä ole kuullut bändin soittavan livenä? Samalle tasollehan tämä ei kyllä yllä, mutta mukava kuriositeetti tuo discobasso. 3/5

8. Garlic And Shots
Jytinää heti kättelyssä. Ai että mun subbari nautti tällaisesta. Ja kun subbari nauttii, niin minäkin nautin. Naapureista tai valtion pakottamassa kotikoulutuksessa (covid-19) olevista talouden asukkaista en tiedä. Biisi ei valitettavasti oikein kehity mihinkään suuntaan melodillisesti. Varsin monotoninen bassorymistely ja albumin pohjanoteeraus. 2/5

Kun biisien arvosanoista lasketaan keskiarvo, muodostuu koko albumin arvosanaksi 3.63 joka niukasti oikeuttaa Mustasch-albumeiden ykkössijalle! Biisien pisteytyksiä kun katsoo, niin näkee selvästi, että herkut on pistettu albumin alkuun ja loppupää on sitten sitä muuta matskua. Mutta hyvät biisit ovat tässä todella hyviä, siitä moraalista lisäplussaa! Kokonaisuutena sanoisin myös, että mielestäni Ralfin laulu soi tällä albumilla puhtaammin ja korostetummin kuin monella aiemmalla.

Albumin parhaat biisit löytyvät Jarkon Jukeboxi -soittolistalta Spotifystä.

Bonusraita blogini seuraajille: Bändin jäsenet kertovat bändin 20 ensimmäisestä vuodesta (puhe ruotsiksi, tekstitys englanniksi):

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*