Levyarvostelu: Antti Tuisku – Valittu kansa (2020)

Antti Tuiskulla ja minulla on paljon yhteistä. Olemme molemmat nimittäin Rovaniemeltä kotoisin eli olemme lappilaisia. Ei lappalaisia. Oletan, että Anttikin Rovaniemellä silloin tällöin vierailee. Antti oli töissä Siwassa ja minä hedelmä- & vihannestukkuliikkeen jakeluauton kuskina, joka toimitti rehuja useimpiin ruokakauppoihin. Tosin ei koskaan ko. Siwaan. Mutta siis paljon yhteistä löytyy kuitenkin.

Vaikka oma musiikkimakuni on pääasiassa oldies- ja rock-orientoitunutta, olen kuitenkin löytänyt Antin (meillä Lapissa sinutellaan aina) biiseistä paljon iloa ja hyvää mieltä ja monista on tullut minulle suoranaisia guilty pleasure -biisejä. Esimerkiksi nämä vanhemmat biisit ovat minulla toistuvasti soittolistalla (5/5): peto on irti, keinutaan, rahan takii, hanuri, party (papiidipaadi) ja uusimpana tulokkaana mä hiihdän.

Kerronpa vielä suhtaumisestani uskontoon, koska se liittyy tähän Anan a.k.a. Anatuden (meillä Lapissa käytetään lempinimiä yleisesti) uusimpaan albumiin todella merkittävästi: sitä ei ole, mutta leikittelen sillä mielellään.

“No niin”, kuten Ismo Leikola asian ilmaisisi, lähdetäänpä kuuntelemaan biisejä yksitellen läpi. Olen minä koko 40 minuuttia kestävän albumin kertaalleen kuunnellut läpi jo ennen tätä, joten jonkinlainen perstuntuma on jo olemassa. Biisit tässä siinä järjestyksessä kuin ne albumillakin on.

Antti Tuisku - Valittu kansa (2020)

1. Kerran vuodes kirkkoon
Levy alkaa kirkkokuoron taustalaululla ja Antti kertoo olleensa tovin pois julkisuudesta. “Mä en tapa, mä en varasta, mut kerran saatoin toisen kultaa nusasta“. Siinähän jo syntiä kerrakseen. Aktiivisempi kirkossakävijä Ana siis on kuin minä. Biisi on aika tylsä ja hidas, mutta antaa sentään subbarille jotain tekemistä. 2/5

2. Valittu kansa
Albumin nimikkobiisissä Ana nostaa itsensä Jumalan rooliin ja valittu kansa ovat hänen faninsa. Tai näin moni on asian halunnut kuulla ja pahoittanut mielensä. Minusta biisissä naureskellaan juurikin sille, kuinka uskonnon nimissä käsketään ihmisiä tekemään yhtä ja toista ja lammaslauma vain tottelee. “Lampaani olette turvassa Antti Tapaninne polvella”. Todella ironinen biisi, joka menee jalan allekin. 4/5

3. Bailantai
Tää on varmaan tarkoitettu yökerhoissa soitettavaksi tanssibiisiksi, mutta ei yllä lähellekään ylempänä mainitsemiani suosikkibiisejä. Tästä tulee mieleen joku (lue: mikä tahnsa) Anna Abreun biisi. Niissäkin vain hönkäillään, välillä portugaliksi, sanomatta varsinaisesti mitään. 2/5

4. Häitä ja hautajaisii
Neljät häät ja hautajaiset oli huippuelokuva, jolla ei ole mitään tekemistä tämän biisin kanssa. Tämä on jälleen sellainen hidastempoinen tarinabiisi, josta en oikein saa kiinni. Jotain kait se ettii. 2/5

5. Pyhä kosketus
Siinon jotain pyhää kun sä kosket mua“. Pahoin pelkään, että tässä ei nyt puhuta Jumalan kosketuksesta vaan jostakin paljon riettaammasta. Hyvä niin! Tässä biisissä on kokonaisuutena vihdoin vähän sitä kaipaamaani Ana-tyyliä, mutta ei vielä tarpeeksi. 3/5

6. Jesse on mun frendi
Moraalisia pisteitä taas Analle, kun uskaltaa tässä vanhoillisessa maassa matkia mua kutsumalla Jeesusta Jesseksi. Biisissä on mukavan reipas tempo ja informatiivisenä tietona kerrotaan, että taivaspaikan lipulla saa kuulemma kaksi maksutonta juomaakin. Ja kyllä Antti, huomasin taustalla moneen otteeseen sen Peto on irti -biisistä tutun Aaaah-huudahduksen. 4/5

7. Pidä tunkkis
Dominikaanisen Tasavallaan munkkirinkilät laulavat meille biisin intron. Analla alkaa kuulemma vähitellen usko loppua. Biisin sanoituksen idea on juuri siinä, että vaikka kuinka rukoillaan, niin kukaan ei vastaa, eikä mitään tapahtu. Näinhän se yleensä menee. “Pidä tunkkis ja haista huilu” on Anan viesti yläkertaan. Saattaa olla, että Analla jää ilmaiset drinkit saamatta. Ihan hauska biisi siitä huolimatta. 3/5

8. Mistä minä tiedän
Tämä on albumin täytebiisi. Tässä ei ole minkäänlaista sanomaa ja lyriikoissakaan ei ole juuri järkeä. Tokihan voi olla niinkin, että minä vaan en ymmärrä. 2/5

9. Jumalan kämmenellä
Jos odotit tässä kuulevasi samannimisen virren nro. 499, tulet pahasti pettymään. Tässä on sellainen perus Ana-tanssibiisi, joka pistää jalat vispaamaan ihan samantein. Tässä taitaa kertsissä laulaa joku muu kuin Ana. Kerro mulle kommenteissa kuka se on. Vaikka biisin jumputus on hyvä ja menevä, ei biisi kuitenkaan ihan yllä samalle tasolle niiden parempien kans. 4/5

10. Kahvia ja pullaa
Löytyskö hiihtoliitto tai joku mikä pervoilukerho vaan” on lauseena jo niin ihaliltava, että moraalisia pojoja ropisee. Biisi on varsin rauhallinen, eikä mene jalan alle, mutta sanoja kuunnellessa minuutit vierivät ohi nopeasti. Hempeä ja koskettavat sanat. 4/5

11. Sit ku me kuollaan
Nytki sata finnii puskee ottaan. Kohta tohon kynnykseen lyön varpaan.” Ei se kummakaan, että Ana ei jaksa laulun sanojen mukaan odottaa omaa kuoppaan pääsemistään, kun elämä kerta on noin vaikeaa. Biisissä oikeastaan luetellaan vain monia arkisia asioita jotka voi mennä pieleen. 2/5

Kun biisien arvosanoista lasketaan keskiarvo, muodostuu koko albumin arvosanaksi 2.91. Se ei ole kummoinen keskiarvo. Muistelen jostakin lukeneeni, että Antti on pidemmän tauon jälkeen halunnut tuoda markkinoille erilaista musiikkia ja siinä hän on todellakin onnistunut. Valitettavasti suunta vain on väärä. Suutari pysykööt lestissään tai sitten pitää siirtyä taustajoukkoihin studionamiskoja pyörittelemään. Harmittaa Antin puolesta, koska olisin halunnut tykätä tästä levystä, koska me henkiset Lappilaiset yleensä kannustetaan toisiamme.

Albumin parhaat biisit löytyvät Jarkon Jukeboxi -soittolistalta Spotifystä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*