Live: Apulanta Oulun Teatrialla 22.2.2020

Apulanta on kotimainen rock- ja ehkä edelleen punkyhtyekin. Ainakin osalla jäsenistöstä (en minä nimeltä muita tiedä kun Tonin ja Sipen) on takana jo pitkä putki keikkailua ja musisointia. En voi varsinaiseksi faniksi nimittää itseäni, mutta myönnän että bändin biisikokoelmasta löytyy useita minunkin korvaa mielyttäviä biisejä. Sen sijaan olen Tonin (ja jonkin verran Sipenkin) lausuntoja vuosien varrella kuunnellessa todennut, että siinähän taitaa olla ihan tolokun älykäs mies, vaikka muusikonrenttuna esiintyykin. Media Centerini kertoo, että biisejänsä on kokoelmassani yhteensä 83 (sis. duplikaatit) ja niistä 26:lle olen antanut arvosanaksi 4/5 ja 22 on tätä kirjoittaessa vielä kuuntelematta/arvostelematta. Ei siis yhtään 5/5 biisiä.

Vaimo sen sijaan voidaan jo luokitella Apulannan faniksi. No, kävipä eräänä helmikuisena iltana niin, että makuukammarissa puhuttiin Apulannasta. Vaimo tuumasi ääneen, että oispa kiva käydä katsastamassa keikka, jos olisivat Ouluun joskus tulossa. No minähän heti Apulannan nettisivustolle katsomaan ja toteamaan, että persguletto (ital.), bändihän on parin viikon päästä Oulun Teatrialla ja ko. keikka oli kiertueen ainoa, joka ei vielä ollut loppuunmyyty. No eipä siinä kauaa tarttenut tuhista kun liput ostettiin ja tulostettiin.

Keikalla lämppäreiden rooleja hoitivat Uniklubi ja Ikinä. Emme kuitenkaan ollet heitä katsomassa vaan saavuimme Teatrialle räntäsateessa vasta yhdeksän hujakoilla, kun Apulannan oli määrä aloittaa kymmeneltä. Apulanta aloittikin pian kymmenen jälkeen. Aluksi kajareista kuului Tonin äänitetty viesti kansalle, josta en saanut selvää kuin puolet ja toinenkin puoli on tätä kirjoittaessa jo unohtunut. Jotain punk-uhoa yhteiskuntaa kohtaan siinä taisi ainakin osittain olla. Keikka lähti käyntiin vuoden 1997 teoksella Mato ja Teatrian täyttänyt yleisö oli alusta lähtien kiitettävästi mukana kaikessa mikä rokkikeikkaan kuuluu.

Koska en juuri tunne Apulannan tuotantoa radiosoiton ulkopuolelta, en tunnistanut kaikkia biisejä, suurimman osan kuitenkin. Keikan huippukohtina jäivät päälimmäisenä mieleen biisit Koneeseen kadonnut, Pahempi toistaan ja Anna mulle piiskaa jotka bändi veti sellaisella energialla ja voimalla, että ne muistuttivat jo thrash-metallia. Totaalisen mahtavaa kuunneltavaa! Kaikki tutut biisit tietenkin kuulostivat hyviltä ja settilistalle mahtuivat tutuista biiseistä ainakin Armo, Mitä kuuluu, Viisaus ei asu meissä ja Ravistettava ennen käyttöä. Illan lisähuippukohtia ja samalla huippupettymyksiä olivat bändin soittamat pätkät Nirvanan Smells like teen spirit ja Metallican Enter sandman -biiseistä. Pettymyksiä siksi, koska olisi ollut aivan uskomattoman hienoa kuulla nuo biisit kokonaan Apulannan esittäminä!

Sekalaisia havaintoja yhtyeestä, esiintymisestä ja asioista yleensä:

  • Sipen rummut tömisivät Tetrialla aivan mahtavalla voimalla! Tällainen yli-ikäinen wannabe-rumpali tykkäsi kovasti.
  • Kyseinen keikka oli välispiikkien ja viihdyttävyyden osalta totaalinen Toni & Sipe -show. Muut bändin jäsenet eivät lausuneet sanaakaan ja välispiikit perustuivat pääasiassa siihen, että Toni heitti Sipelle “Kuule Sipe…” ja Sipe vastasi “No kerro…“.
  • Toni osaa kohtalaisesti flossauksen jalon taidon.
  • Välispiikeissä huomioitiin yleisö puhumalla oululaisista asioista kuten siitä, että keikka nyt järjestettiin entisessä rautakaupassa, Sipe on Lahden Pelicansin hallituksessa, Oulussa on aina paska keli (paitsi kesällä) ja että Apulanta aikoinaan kävi keikalla Reidarissa ja paikalla oli 42 kuulijaa.

Keikan valoshow oli minusta hieno ja melkein maailmanluokan meininkiä. Varsin häiritseviä olivat kuitenkin lavan takaseinässä olevat runsaat kirkkaan valkoiset valot, jotka syttyessään kirjaimellisesti sokaisivat koko yleisön. Opin nopeasti kääntämään katseeni lattiaan noiden valojen syttyessä. Tämäkö oli tavoitteena?

Kokonaisuutena keikka oli aivan mahtava sekä allekirjoittaneen, että vaimon mielestä. Vaimolle kaikki keikan biisit olivat tuttuja ja minulla oli hyvä mieli siitä, että vaimo sai jotain ekstra spesiaalia vain viikko ennen ensimmäistä virallista hääpäiväämme (menimme naimisiin karkauspäivänä 2016). Fanishoppiinkin meni rahaa keikan jälkeen. Kiitos Apulanta, nyt olen nähnyt yhteensä kolme Voice of -tuomaria livenä. Pistinpä kirjastoon samalla muutaman CD-varauksen menemään…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*